Dikiaika alkaa. Oheinen vuodatus innoitti minutkin näppiksen ääreen http://korspi.vuodatus.net/blog/783843

Puolisoni puhelin soi aamulla. Hänen ikääntynyt vanhempansa soitti ja kysyi digiasiasta. "Meillä menee kohta telkkari pimeäksi, samoten naapurissa", hätääntynyt ääni puhui. "Ok, mä hoidan," mies lupaa.

Mies soitti isänsä naapurille ja kyseli vaikeita asioita; pitääkö olla tallentava dikipoksi, entäpä kortinlukija. Hämmentynyt ääni langan toisessa päässä huokaili ja mietti. No, edullinen, sanoi köyhä eläkeläinen. Siitä pitäisi myös näkyä ohjelmia, hän on kuullut että lähetys pätkii. Voiko sen laatikon vaihtaa, jos ei siitä näy? Mies kertoi ummet ja lammet ominaisuuksista, antenneista ja signaaleista.  Toisessa päässä haluttiin vähintään kolme kanavaa. Mies  lupasi tuoda halvan perusmallin.

Niinpä puolisoni lähti niiltä sijoilta ostamaan kaksi dikipoksia-  vanhalle isälleen, sekä hänen naapurille. Liikkeessä oli jäljellä 5 digiboksia, ja kolme televisiota. Mies osti kaksi halvinta poksia, 60euroa kappale. Kauppias kertoi, että haja-asutusalueella saattaa tarvia uuden antennin, se maksaa noin 70euroa. Jos vanhassa tv:ssa ei ole sopivia liittimiä, tulee ostaa liitin tai uusi tv. Tosin TV:t saattaa mennä sillä aikaa, kun käyt kotona. Mies huokasi, ja ajatteli jälleen köyhiä eläkeläisiä. Myynnissä olleiden laitteiden määrästä päätellen moni muukin on jättänyt dikiasian viime tippaan.

No, mies lähti nyt asentamaan niitä dikipokseja. Odottelen vain, minkälaisin tuloksin  mies asennusreissulta palaa.

Ajatuksen tasolla- minkälaiset ihmiset jättävät viimeiseen hetkeen tällaiset asiat? Hoidetaan asia vasta sitten, kun aivan pakko. Kuluttajatietoinen? Tämähän on kauppiaiden kulta-aika; pakko ostaa, millä hinnalla hyvänsä. Vai huomaavatko ihmiset vasta viimeisenä päivänä, että ei sittenkään pärjää ilman televisiota? Vai onko tässä vain yksinkertaisesti kyse siitä, että toivotaan viimeiseen saakka, että asia siirtyy jollain tavalla?

Meidän taloudessa dikipoksi on ollut jo vuoden. Ainoastaan siitä syystä, että halusimme nähdä rakeettoman kuvan. Alueemme on jossain peittoalueella, ja analoginen kuva oli rakeinen ja varjokuvainen. Meidän taloudessa ei uusin teknologia jyllää; meillä on levysoitin, c-kasettisoitin, cd-soittimen ostimme vasta muutamia vuosia sitten. DVD-soitin rantautui kotiimme vasta tämän vuoden puolella. Kännykät ovat vanhaa mallia, eivät sisällä kameroita tai radioita; ajatuksemme on soittaa puhelimella, ei pelata. Tietokone on kiinteä pöytäkone, suurella tilaa vievällä näytöllä... Pesukone on 80-luvulta, myös pölynimuri on vintage-mallia.

Suuri osa huonekaluistamme on sukulaisten vanhoja, kierrätettyjä, tai käytettynä ostettuja. Silti me viihdymme täällä. Tämä on meidän koti.