Inhimillisyys. Mitä on inhimillisyys? Inhimillinen suhtautuminen johonkin asiaan? Onko inhimillisyys humanismia, posthumanismia vai mitä se on? Mitä on humanismi? Onko inhimillisyys ihmiskeskeisyyttä- antroposentrismiä?

Ei. Kai. Vai onko?

Hevonen on eläin. Ihminen on ihminen. Ihminen joka elää hevosten kanssa ei voi olla humanisti. Vai voiko?

Perhe antaa lapselle kasvualustan, se on suurin vaikutin. Sen jälkeen tulevat muut kasvattajat- muut ihmiset, ammattikasvattajat, elämä.

Olen saanut kasvaa hevosten parissa, ihmisten parissa jotka elävät hevosten kanssa. Nimenomaan elävät hevosen kanssa, eivät vain harrasta hevosurheilua. Niillä on suuri merkitysero.

Pienestä ihmisenalusta saakka olen saanut kasvaa kotini ohella tallielämän parissa, missä hevosta on kunnioitettu ja rakastettu hevosen ehdoilla. Olen imenyt hevosenkäsittelyopit taitavilta, inhmillisesti hevosta kohtelevilta hevosmiehiltä. Hevonen on kumppani, ystävä, ja suhde hevoseen perustuu luottamukseen. Kun molemmat tietävät, missä kumpikin seisoo- ja mitä toiselta odotetaan syntyy luottamus ja keskinäinen kunnioitus. Molemmat osapuolet oppivat, mitä saa tehdä ja mitä ei. Rajat ja rakkaus, positiivinen palaute, negatiivinen palaute, positiivinen vahvistaminen. Kuinka sinä koet tilanteen? Minä en pitänyt siitä ja kerron sen sinulle. Sinun tulee toimia jollain toisella tavalla, että löydämme yhteisymmärryksen. Haasteellista on oppia tulkitsemaan toisen eleitä, koska ainoa yhteinen kieli on elekieli. Kyseessä on kaksi erilaista eliölajia.

Nämä ihmiset, jotka ovat opettaneet omalla esimerkillään hevosen sisintä, teknistä käsittelyä, hevosen elämänlaadun parantamiseen liittyviä asioita, ovat tehneet hienon kasvatustyön myös minulle ihmisenä. Olen oppinut välittämään. Olen oppinut vastuuntuntoa. Olen oppinut ahkeraksi. Olen oppinut myötäelämään. Olen oppinut, että kohdellessasi toista hyvin, on mahdollista että sinuakin kohdellaan. Tee muille niin, kuin haluaisit itsellesi tehtävän.

Olen oppinut kyseenalaistamaan ihmisen perversion hallita eläimiä harrastekoneena.

Olen iloinen ja etuoikeutettu siitä huomiosta, mitä nämä hevosihmiset ovat ehkä huomaamattaan antaneet. He ovat olleet myös minun, pienen ihmisen kasvattajia.

Olen tehnyt työkseni nuorisotyötä. Olen elämäni aikana tavannut kymmeniä, ellei satoja ihmisiä, jotka tekevät nuorisotyötä. Arvostan ihmisiä, jotka tekevät työtä ihmisten parissa.

Siltikin muistan aina lämpimästi merkittävää kasvattajaani, hevosta. Ja niitä miehiä ja naisia, jotka ovat antaneet minulle välineitä käsitellä elämää. Hevonen on paras nuorisotyöntekijä.

Toinen ihminen toimii toisen ihmisen kasvattajana, halusi sitä tai ei.