Miksi minä en vieläkään opi? Juuri sinä yönä, oli se parhain juttu. Enkä muista enää sitä. En muista sitä ideaa. Se oli loistava. Sen muistan. Ja yöpöydältä puuttui pala santapaperia, kynä ja korttipakka.

Joskus sitä valvotuttaa yöllä. Monenlaisia hienoja ajatuksia pyörii päässä, mielipidekirjoituksia, propagandaa, kokonaisia novelleja, elokuvaideoita, maailmanpelastusstrategia.

Kello paukkaa olohuoneen seinällä kolme kertaa peräkkäin vain yhden kerran. Tiedätkö paljonko kello on silloin? SE on ainakin sen verran, että olisi pitäny olla unten mailla jo monta tuntia. Miksikö. Siksi, koska juuri silloin, kun se kello soi seuraavan kerran, nukuttaa kaikista makeimmin. Ei jumankauta. Pakko raahautua ylös. Kun pitää ehtiä sitä ja tätä ja tuota ja kiire kiire kiire.

Mihin vttuun täällä on kiire? Hautaanko? Pukkaa sieltä sitä ja tätä, tee sitä tee tätä. Vielä tuo ja tuo. Hoida tuo, tee tämä. Ehdi sitä ehdi tätä.

Suorita suorita suorita. Tulosta. Panosta. Voi vttu. Tämä on niinkuin sodankäyntiä. Mitä varten me soditaan? Ketä vastaan me soditaan? Itseämme, läheisiämme?

Ennen vanhaan oli sanonta, mikä kuvaa sc. suomalaista sisua "Otsasi hiessä on sinun leipäsi ansaittava".

Tänä päivänä sanonta voisi kuulua vaikkapa "Otsasi tuskanhiessä on sinun työnantajasi tulos suoritettava" .