Olen vähän harrastellut siivoilua täällä mökissä.

Yli kymmenen vuotta on tullut keräiltyä tähän pieneen kaksioon kaikenlaista tavaraa. Kaikki paikat tursuavat kirjoja, lehtiä, paperia, kynttilänjalkaa, kuppia, kippoa, vaatetta..

Olen ollut melkoinen hamsteri. Olen keräillyt kaikkea, mitä olen luullut vielä joskus tarvitsevani. Tämän siivousprosessin aikana olen heittänyt roskiin kaiken, mistä löytäessäni olen ajatellut, "ai, minullako on tällainen tavara, enpä olisi muistanutkaan".

Ekologinen jalanjälkeni kasvoi huomattavasti tämän viikonlopun aikana, kuormitan kaatopaikkaa.

On kuitenkin onni, että suurin osa roskiin menneistä romuista on ollut kierrätettyä. Olen nimittäin ollut oiva muuttoapulainen useille ystäville, tuttaville ja sukulaisille. En oikeastaan muista yhtään muuttoapureissua, etteikö jotain tavaraa olisi minulle sieltä kulkeutunut. Tavarat, mistä muuttaja on halunnut luopua (hyviä, ehjiä tavaroita) ovat kulkeutuneet tänne pieneen kaksioon. Vaikka en niitä edes oikeasti tarvitsisi. Vaikka ne ei tänne oikeasti mahtuisi.

Kun itse ei ole mihinkään muuttanut, sitä tavaraa vain on kertynyt.

No, puolisoni on kerännyt raivoa koko tämän yhteiselomme ajan sisälleen. Sitten kun se räjähti, niin minäkin jouduin kuuntelemaan. Toisaalta, olen surullinen siitä, että ihminen patoaa sisälleen vuosia asioita siten, että vituttaa ku pientä oravaa jolla on käpyjä liikaa kolossa. Ehkäpä hän on lähettänyt viestejä aiemminkin, mutta en ole ottanut niitä  tosissaan. Joskus kun minulle pitää sanoa isosti, ennenkuin ymmärrän.

Aloitin siis järjestelmällisen epäjärjestelmällisen siivoamisprosessin. Olen käynyt läpi autotallin, makuuhuoneen osittain ja vaatehuoneen. Jäljellä on vielä paljon läpikäytävää, kun menee aina päivä yhdessä paikassa.

Olen alkanut myös hieman tarkemmin miettimään, tarvitsenko oikeasti sitä jotain tavaraa.